Tekoälyä koulutetaan metsän keskellä Pohjois-Savossa

Tuukka Lehtiniemi & Sonja Trifuljesko

REPAIR-hankkeen osatutkimuksessa tarkastellaan tekoälyn kouluttamista uudenlaisena työtoimintana suomalaisissa vankiloissa. Tekoälyä koulutetaan säännöllisesti Sukevan, Hämeenlinnan ja Helsingin vankiloissa. Tutkimuksen kenttätyöosuus alkoi toukokuussa. Tutkijat Tuukka Lehtiniemi ja Sonja Trifuljesko Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksesta havainnoivat tekoälyn kouluttamista Sukevan vankilassa. Havainnoinnin lisäksi he haastattelivat vankilan työntekijöitä sekä tekoälyä kouluttavia vankeja.

Pohjois-Savossa, Iisalmen ja Kajaanin välissä sijaitsevassa Sukevan vankilassa tekoälyn kouluttaminen kuuluu pienen vankiryhmän päivärutiineihin. Tekoälytyöt ovat yksi vaihtoehto vankiloiden työtoiminnan joukossa – Sukevalla muita töitä ovat esimerkiksi metallityöt ja siivoaminen. Siinä missä vankilasta lähdettiin muutama vuosikymmen sitten töihin muurien ulkopuolelle, suolle, pellolle, metsään tai tehtaaseen, työt tulevat nykyään vangin luokse vankilaan, osastolle tai jopa selliin. 

Tekoälyn kouluttamisen suuri ero vankilan muihin töihin on siinä, että työ tapahtuu tietokoneella. Ympäröivän yhteiskunnan muuttuessa digitaaliseen suuntaan myös vankila digitalisoituu eri tavoin – jo laki velvoittaa siihen, että olosuhteet vankilassa eivät voi liiaksi poiketa ulkopuolisesta maailmasta. Tietokoneiden läsnäolo vankilassa, ja niiden tuominen osaksi työtoimintaa, on tästä eräs esimerkki. Vangit voivat käyttää rajatusti nettipalveluita ja esimerkiksi soittaa omaisille videopuheluita yhteiskäytössä olevilla koneilla, tai joidenkin vankiloiden tapauksessa omilla sellipäätteillä. Tekoälytyöhön käytettävät tietokoneet ovat uusi lisä vankilassa. Niiden käyttö muuhun kuin työn tekemiseen on teknisesti estetty.

Käytännössä tekoälyn kouluttaminen tarkoittaa, että vangit tuottavat dataa, jolla tekoälyjärjestelmää opetetaan tunnistamaan dokumenttien sisältöjä. Työ on suomenkielisten tekstisisältöjen lukemista, tulkitsemista ja merkkaamista. Se on siis tekstiaineiston annotoimista, esimerkki tekoälyn edellyttämästä datatyöstä. Fyysisessä mielessä työ on kuin mitä tahansa päätetyötä: ruudun edessä istumista, klikkailua. Annotoitavat tekstisisällöt ovat toisinaan tulkinnanvaraisia ja välillä varsinaista kapulakieltä. Työ vaatii siis keskittymistä. Tällaisen työn tekeminen on yllättävän raskasta, eikä työrupeamien kannata olla kovin pitkiä. Vangit kouluttavat tekoälyä pari tuntia kerrallaan. Toki tähän, kuten kaikkeen työhön, muodostuu rutiini. Sen näki vankien elkeistä ja otteista.

Tekoälyn kouluttaminen vaikuttaa kääntyvän suhteellisen suoraviivaisesti vankityöksi. Se sopii vankilan arkeen ja rutiineihin, kun sitä on saatavilla säännöllisesti ja ennakoitavasti. Materiaalisina edellytyksinä ovat työhön sopivat tietokoneet ja sopivat tilat. Vankien joukosta täytyy myös löytyä riittävästi tällaiseen työhön kyvykkäitä ja halukkaita vankeja. 

Sekä vankilan edustajat että vangit itse kertovat olevansa hyvillään siitä, että vankilassa on tekemistä, ja vieläpä kognitiivisesti stimuloivaa, tietokoneilla tehtävää ja jollain tavalla nykypäivään liittyvää tekemistä. Työn tuloksena syntyy tietysti dataa, jota yritys käyttää tekoälyä kehittäessään. Vankilan kannalta työtoiminnan keskiössä ei kuitenkaan ole työn tuote sinänsä, vaan työn kuntouttavat tavoitteet ja vangin sopeutuminen yhteiskuntaan, tekoälytyön tapauksessa erityisesti digitalisoituvaan yhteiskuntaan. Työn tekijät valikoidaan vapaaehtoisuuden ja kykyjen lisäksi sen perusteella, miten työ palvelee näitä tavoitteita.

Tietokoneella tehtävälle työlle on paikkansa, mutta niin on myös muunlaiselle vankityölle. Vankilassa sillä on merkitystä, millaiseksi työn luonne muuttuu, kun työ siirtyy koneelle. Vaikka vangit tekevät datatyötä ryhmässä samassa huoneessa ja voivat keskustella tehtävistä keskenään, työ itsessään ei välttämättä sisällä samanlaista vuorovaikutusta kuin perinteisemmät työt vaikkapa pajassa. Vuorovaikutuksella on erityistä merkitystä vankilan työlle asettamien tavoitteiden kannalta. Joillekin vangeista koneen ääressä istuminen sopii, joidenkin tarpeita palvelee kenties paremmin perinteisempi työtoiminta.

Tekoälyhankkeet tuovat usein yhteen varsin erilaisia toimijoita ja intressejä, eikä näiden yhteensovittaminen ole välttämättä helppoa. Vierailu vankilassa vahvisti käsitystämme siitä, että parhaimmillaan kaikki osapuolet hyötyvät tekoälytyöstä – se on esimerkki yhteistyöstä, joka tukee samanaikaisesti eri osapuolten pyrkimyksiä.

Tekoälyyn liittyy paljon yltiöpäistä innostusta ja toisaalta varoittelevaa muutos- ja kriisitietoisuutta. Näiden lomassa on virkistävää nähdä esimerkki tekoälyyn liittyvistä positiivisista vaikutuksista, vaikka sitten pienimuotoinen ja maanläheinen.